TEKONSA VOI HARKITA, SANANSA VOI VALITA, TUNTEET KULKEVAT OMIA TEITÄÄN

Tänään on keskiviikko ja 16. päivä maaliskuuta. Yöllä on ollut pakkasta -16 astetta, mutta aurinko armas porottaa jo nyt aamulla pilvettömältä, siniseltä taivaalta. Onnen tunteet voi vain tuntea, kun tietää, mitä odottaa: KEVÄTTÄ! Ja toki sitten vielä ihanaa kesää, kesää rakkaitteni kanssa ja rauhallisella maaseudulla. On todellakin ihanaa viettää kesä pitkästä aikaa järven rannalla, kuunnella kalojen molskintaa, kalalokkien kirkuntaa, lintujen konserttia ja jopa heinäsirkkojen siritystä. Aaaah, mikä kesä! Ja entäs, kun pääsen lehmien lähelle ja saan taputella ja rapsutella heitä. Saan katsoa heidän kauniita silmiä ja antaa nuolla kättäni karhealla kielellään ja ennenkaikkea minä saan valokuvata HEITÄ. Miten ihanaa elämä voikaan olla!


Mutta nyt haaveet haaveina ja nyt elämme totista totta näiden mustelmien kanssa vielä jonkin aikaa. Onhan nämä vanhan jäsenet kipiät vielä pitkän aikaa, mutta eihän se mitään haittaa, kun on muuten niin mukavaa. Ja meidän suurin ilopillerimme on tottakai: SIRU!

Tämän videopätkän kuvasin 14. päivä, kun annoin hänelle maukkaan makupalan. Aiemmin hän aina piilotti sen makupalan, mutta nyt hän on jo iso tyttö ja hän syö sen. Pianhan tämä meidän pikkuinen ilopillerimme on jo 5 kuukautta. Niin se aika vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja se, mikä on mennyttä, niin sitä ei enää takaisin saa. Mutta aina on jokaisessa päivässä niitä pieniä ilon ja onnen murusia varmasti jokaisella, jos oikein miettii. Ja vaikka meillä on pakkasta ja tuulta ja viimaa, niin saamme olla onnellisia, että ei ole luonnonmullistuksia, maanjäristyksiä ja tulvia. Me olemme täällä pohjoisessa kuin Herran Kukkarossa turvassa. Rukoilen kaikkien ihmisten puolesta täällä maan päällä, että jokainen saisi elää rauhassa ilman mitään suuria muutoksia, mutta kun me ihmiset emme voi näille luonnonilmiöille mitään. Kaikkihan ne on vaan vastaanotettava ja aloitettava taas elämä alusta, vaikka se varmasti tuntuukin vaikealta, kun on menettänyt omaisiaan. Mutta elämä jatkuu...ja jatkuu. Ja olkaamme onnellisia, että maapallolla on elämää. Nauttikaamme kevään tulosta, hiirenkorvien puhkeamisesta, muuttolintujen saapumisesta tänne kaukaiseen Suomeen!


Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystäväni, lukijani, satunnaiset kulkijani, oikein leppoisaa ja aurinkoista päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!