22.2.2018
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
SIRULANDIAN KUULUMISIA 28.3.2011
Tänään on maanantai ja uuden viikon alku. Tänään on myös jo 28. päivä maaliskuuta ja siis kuukausi on loppumassa ja vaihtuu jo huhtikuu. Kylläpä nämä päivät ja kuukaudet menevät nopeasti ohitsemme ja jäävät muistoiksi vain.
Ja tässä jälleen suloinen Heidimme...
Mari, Sari ja Taru...
...Riitta, Irma ja Kirsi...
...ja Heidi omalla paikallaan
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa kevään odotusta!
...ja sinisiä ruusuja Sinulle, joka rakastat niitä...
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa kevään odotusta!
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
GOD MORGON - GOOD MORNING - GUTEN MORGEN - BONJOUR - BOM DIA - BUENOS DIAS - TERE HOMMIKUST
Tänään on sunnuntai, rauhallinen, ihana sunnuntaiaamu. Ulkona on pakkasta -2 astetta ja välillä hieman satelee pieniä hiukkasia taivaalta ja välillä kirkastaa. Jospa se aurinko armas puskisi itsensä noiden harmaiden pilvien läpi ja toisi meille kaikille valoa ja kirkkautta ja kevään tunnetta. No, kyllä se sää vielä muuttuu lämpimäksikin ja sitten taas huokailemme, että huhhuh, kun on kuumaa. Sellaista se elämä on, mutta kun nuo luonnonvoimat ovat niin mahtavat, että ihminen ei voi niille mitään. Mutta nauttikaamme jokaisesta päivästä, satoi tai paistoi, tai oli liian kuuma tai kylmä. Meillä on kuitenkin hyvät asunnot, puhtaus ja ruoka, joten kaikilla on silloin hyvä olla.
Me kaipailemme toki lämpimiin maihin ja suunnitteilla toki onkin jo lähteä jonnekin lämpimään ensi talveksi ja toki Siru tulee kanssamme. Mutta siitä enemmän sitten myöhemmin.
Mutta nyt olemme vielä täällä ja odottelemme kevään tuloa ja iloitsemme, kun on maata näkyvissä. Kuukauden kuluttua uskoisin, että puissa on jo hiirenkorvat, pienet, vihreät lehtien alut. Silloin olemme jo pitkällä, sillä pian olisi jo toukokuu. Mutta nyt on vielä maaliskuu ja siirryimme viime yönä kesäaikaan. Siru nukkui jo 12 tuntia, joten mekin saimme nukkua pitkään näin sunnuntaina ja se tuntuu tosi hyvältä.
Tänään alamme suoria vaatehuonettamme, joka on vielä muuton jäljiltä. Näin saamme myös rakkaan Heidimme sieltä tänne esille. Minusta on aina niin kiva suoria kaappeja, kun koskaan ei tiedä, mitä aarteita sieltä löytyy. Ja usein sieltä löytyykin sellaista, mitä ei muista lainkaan olevan.
Nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani ja ystäväni, oikein leppoisaa sunnuntain jatkoa ja nauttikaa pienistäkin asioista! Joka asiassa on myös positiivinen puoli.
Me kaipailemme toki lämpimiin maihin ja suunnitteilla toki onkin jo lähteä jonnekin lämpimään ensi talveksi ja toki Siru tulee kanssamme. Mutta siitä enemmän sitten myöhemmin.
Mutta nyt olemme vielä täällä ja odottelemme kevään tuloa ja iloitsemme, kun on maata näkyvissä. Kuukauden kuluttua uskoisin, että puissa on jo hiirenkorvat, pienet, vihreät lehtien alut. Silloin olemme jo pitkällä, sillä pian olisi jo toukokuu. Mutta nyt on vielä maaliskuu ja siirryimme viime yönä kesäaikaan. Siru nukkui jo 12 tuntia, joten mekin saimme nukkua pitkään näin sunnuntaina ja se tuntuu tosi hyvältä.
Tänään alamme suoria vaatehuonettamme, joka on vielä muuton jäljiltä. Näin saamme myös rakkaan Heidimme sieltä tänne esille. Minusta on aina niin kiva suoria kaappeja, kun koskaan ei tiedä, mitä aarteita sieltä löytyy. Ja usein sieltä löytyykin sellaista, mitä ei muista lainkaan olevan.
Nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani ja ystäväni, oikein leppoisaa sunnuntain jatkoa ja nauttikaa pienistäkin asioista! Joka asiassa on myös positiivinen puoli.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
IT` S THE WEEKEND! RELAX!
Tänään on perjantai ja 25. päivä maaliskuuta. Niin ne päivät vain rientävät ohitsemme nopeaan, että ei meinaa perässä pysyä. Nyt maaliskuukin lähestyy jo loppuaan ja alkaa huhtikuu.
Mutta meillä kaikille alkaa nyt viikonloppu ja se on mukavaa. Vaikka ei ole enää töissäkään, niin silti viikonloppu tuntuu juhlalta. Ja niinpä rakkaani päätti jälleen minut yllättää ja osti naposteltavaa meille. Kiitos, rakkaani! Sanonpa sinulle, että Rakkaani, olet aarre, jonka olen löytänyt!
Meidän pieni Sirumme kävi lääkärissä korvansa takia ja hänen korvansa huuhdeltiin lääkkeellä ja nyt toivotaan, että se parantuisi pian. Siru on reipas tyttö, vaikka eihän se kivalta tunnu mennä lääkäriin. Mutta onneksi lääkäriin kuitenkin pääsee näinkin nopeasti.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja turvallista viikonloppua!
torstai 24. maaliskuuta 2011
tiistai 22. maaliskuuta 2011
OIKEIN AURINKOISTA JA IHANAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!
Tänään on tiistai ja 22. päivä maaliskuuta. Aurinko paistaa tänään kirkkaasti siniseltä taivaalta ja linnut laulavat. Täsmäsää näyttää asteita olevan peräti +7. Jeeeee, ihanaa se kevät tulee sittenkin ja mekin käymme vaikeuksien kautta voittoon. Flunssa ei ole ehkäpä ihan vielä kaikonnut jonnekin kauas, kun rinnassa tuntuu paksulta ja äänikin menee maahan. Mutta eiköhän se siitä parane ainakin kesään mennessä. Tosin tein sen havainnon, että vielä en jaksa hanuria soitella, sillä olen kahdesti kokenut sen nyt flunssan ja pyörtymiseni jälkeen, joten lupaan malttaa mieleni, sieluni ja kieleni.
Tänään olen sinnikkäästi syventynyt tähän tietokoneeseeni. Minulla on nimittäin myös D-asema tässä, joka on tyhjä, joten ei kun sinne vaan jotain ja nimenmuutosta, joka sai uudeksi nimekseen Albino, kun tuo ulkoinen kovalevy on Buffalo.Nyt pyrin joka päivä siistimään koneeni tiedostoja ja poistamaan niitä. En toki jaksa yhdellä kertaa tehdä kaikkea. Mutta tiedän, että Buffalo on aivan sekaisin, joten sieltä sitten vaan Albinoon siirtoa ja eiköhän saada siistiä joka puolelle.
Tämä huonekalujen muutos oli tosi hyvä idea (siis minulta) ja siirsimme jo rottinkiset lankalaatikkonikin olohuoneen puolelle, mutta mitä teki tämä suloinen...termiitti! Hän on jyrsinyt laatikoita ja vedellyt lankoja sieltä esille ja toki ne ovat sotkuisia nyt eikä ollenkaan kutomakelpoisia. Mutta yritetään kestää vielä ja ajatella, että kyllä hän lopettaa tuon jyrsimisen vielä jonain päivänä. Siitä huolimatta hän on niin suloinen. Ja juhliminenkin jatkuu vielä tänään, sillä latteen kanssa on tiedossa vielä Sacher leivoksia, njam.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista tiistaita ja nauttikaa lintujen lauluista!
maanantai 21. maaliskuuta 2011
SIRULANDIASSA MULLIN MALLIN MAANANTAI 21.3.2011
Tänään on maanantai ja 21. päivä maaliskuuta. Ulkona on pilvistä ja taivaalta putoilee jotain pieniä hiukkasia. Tietokoneeni näyttää täsmäsään olevan nollassa. Mutta meillä oli eilen se mullin mallin päivä ja tänään sitten rakkaani pesi olohuoneen lattian. Onhan tänään suuri päivä, kun pienokainen täyttää jo 5 kuukautta. Mutta nyt näihin mullistuksiin. Muistaakseni murunmutinoissa olen kertonut mullistuksista ja laittanut kuviakin. Nyt laitan tänne sitten uudistuksista kuvia.
Siru vartioi eteisen senkkiä...
...iso eteisen kaappi on nyt käännetty toisinpäin ja esineet ovat paikoillaan. Kiitos auttajille!
...tässä näkyy esineistöä paremmin eli enkeleitä ja uurnia...
...tässä näkyy osa olohuonettamme, vielä keskeneräinenkin...
...ja kirjahyllyä kuvattuna lastenhuoneesta...
...ja näin ovat Mikki ja Minnikin hypänneet korkealle...
...entäs kukas se sieltä kurkistaa? Kukas muu kui itse Nalle Puh!
...ja aina iloiset Mikki ja Minni lähikuvassa...
...isot nukkeni kirjahyllyn päällä...
...ja enkeleitä suojelemassa meitä.
Näillä muutoksilla tuli avaruutta enemmän ja olemme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä. Vielä pitää laittaa lastenhuone parempaan kuntoon, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Toivotan teille kaikille oikein mukavaa maanantai päivää ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Lisää kirjoituksia ja kuvia laitan blogiini: helenan ihana elämä.
Näillä muutoksilla tuli avaruutta enemmän ja olemme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä. Vielä pitää laittaa lastenhuone parempaan kuntoon, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Toivotan teille kaikille oikein mukavaa maanantai päivää ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Lisää kirjoituksia ja kuvia laitan blogiini: helenan ihana elämä.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
MUUTOSTEN TUULET PUHALTAVAT SIRULANDIASSA
Tänään on sunnuntai ja jo 20. päivä maaliskuuta. Aurinko paistaa jo siniseltä taivaalta ja asteita on +4. Millaistakohan on kuukauden kuluttua?
Minulla oli viime yö tosi vaikea, kun en voinut oikein hengittää ja join paljon vettä, kun suuta kuivasi niin kovin, vaikka on ilmankostutinkin. Mietin, mistä moinen saattoi johtua: olinko vielä liian heikko soittamaan hanuriani, josta väsyin...
vai
oliko ruuassa jotain sellaista, joka tämän aiheutti? Siinäpä miettimistä, johon en tietenkään saa vastausta. Mutta antaapa ajan kulua ja aikahan se näyttää sitten, mistä moiset oireet johtuvat.
Mutta elämä jatkuu Sirulandiassa ja tänään siirretään isoa eteisen kaappia toisin päin. Ja HÄN on se, joka siirtelee sitä, koska niin halusi itse. Minä ja Siru olemme taiteellisia johtajia tai minä olen johtaja ja Siru pieni apulainen. Mutta siitä sitten kuvia ja muuta jutustelua myöhemmin.
Eilen kuitenkin sain napattua siinä illan hämärtyessä keittiön ikkunastamme tällaisia kauniita maisemia kohti korkeaa harjua.
Voisiko enää kauniimpaa luonto olla näin maaliskuun loppupuolella!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa sunnuntain jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Minulla oli viime yö tosi vaikea, kun en voinut oikein hengittää ja join paljon vettä, kun suuta kuivasi niin kovin, vaikka on ilmankostutinkin. Mietin, mistä moinen saattoi johtua: olinko vielä liian heikko soittamaan hanuriani, josta väsyin...
vai
oliko ruuassa jotain sellaista, joka tämän aiheutti? Siinäpä miettimistä, johon en tietenkään saa vastausta. Mutta antaapa ajan kulua ja aikahan se näyttää sitten, mistä moiset oireet johtuvat.
Mutta elämä jatkuu Sirulandiassa ja tänään siirretään isoa eteisen kaappia toisin päin. Ja HÄN on se, joka siirtelee sitä, koska niin halusi itse. Minä ja Siru olemme taiteellisia johtajia tai minä olen johtaja ja Siru pieni apulainen. Mutta siitä sitten kuvia ja muuta jutustelua myöhemmin.
Eilen kuitenkin sain napattua siinä illan hämärtyessä keittiön ikkunastamme tällaisia kauniita maisemia kohti korkeaa harjua.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa sunnuntain jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
lauantai 19. maaliskuuta 2011
PELÄSTYMINEN...SELVITYS...HUOKAUKSEN HELPOTUS
Tänään on lauantai ja 19. päivä maaliskuuta. Taivas on harmaiden pilvien verhoama ja lunta satelee hiljalleen. Mutta kuten vanha kansa sanoo, niin uusi lumi syö vanhan pois. Mutta tänään ei aurinkoa näy!
Eilen olikin aikamoinen päivä tämän koneeni kanssa, kun tuntui, että ei koko päivänä päästy nettiin. Jonkin aikaa pääsi, mutta blogeihin ei päässyt kunnolla. Kyllä harmitti! Vielä viikon ajan, kun jaksaisimme taistella tämän netin kanssa, jotta meneekö se nettiin vaiko eikö mene. Sitten se toivottavasti helpottaa!
Kuten huomaatte myös blogin nimestä, niin minun piti se vaihtaa. Ensin tuntui, että en osaa, mutta sitten vaan räpelsin jotain ja sitten se blogi häipyi kokonaan. Siitä otsikon nimikin, kun pelästyin kovin, että nyt olen menettänyt rakkaan blogini. Nämä blogini ovat minulle yhtä rakkaita kuin lapset tai ainakin yhtä tärkeitä. Mitään blogejani en halua poistaa tai vahingoittaa millään lailla. Onneksi tämä blogini sitten myöhemmin kuitenkin löytyi jostain. Enkä halua tätä enää menettää! Mutta toki tämäkin blogini nimi on aivan hyvä ja tarkoittaa toki tätä meidän uutta kotiamme uuden perheenjäsenemme Sirun kanssa.
Eilen sain kaivettua laatikoistani viime kesänä aloittamani sinisen villatakin, jonka teen virkkaamalla pitkästä aikaa. Kyllä virkkaaminen on ihanaa myös. Nuorena minä virkkasin paljon vaatteita itselleni ja lapsilleni. Sain aiemmin virkattua jo takakappaleen ja molemmat etukappaleet valmiiksi, joten eilen aloitin jo toista hihaa. Kyllä se siitä vielä valmiiksi tulee ja toivottavasti mahtuu myös päälleni, kun olen kuitenkin saanut painoakin pois jo hyvän matkaa.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani, ystäväni, oikein mukavaa lauantain jatkoa ja nauttikaa pienistäkin ilon murusista!
Eilen olikin aikamoinen päivä tämän koneeni kanssa, kun tuntui, että ei koko päivänä päästy nettiin. Jonkin aikaa pääsi, mutta blogeihin ei päässyt kunnolla. Kyllä harmitti! Vielä viikon ajan, kun jaksaisimme taistella tämän netin kanssa, jotta meneekö se nettiin vaiko eikö mene. Sitten se toivottavasti helpottaa!
Kuten huomaatte myös blogin nimestä, niin minun piti se vaihtaa. Ensin tuntui, että en osaa, mutta sitten vaan räpelsin jotain ja sitten se blogi häipyi kokonaan. Siitä otsikon nimikin, kun pelästyin kovin, että nyt olen menettänyt rakkaan blogini. Nämä blogini ovat minulle yhtä rakkaita kuin lapset tai ainakin yhtä tärkeitä. Mitään blogejani en halua poistaa tai vahingoittaa millään lailla. Onneksi tämä blogini sitten myöhemmin kuitenkin löytyi jostain. Enkä halua tätä enää menettää! Mutta toki tämäkin blogini nimi on aivan hyvä ja tarkoittaa toki tätä meidän uutta kotiamme uuden perheenjäsenemme Sirun kanssa.
Eilen sain kaivettua laatikoistani viime kesänä aloittamani sinisen villatakin, jonka teen virkkaamalla pitkästä aikaa. Kyllä virkkaaminen on ihanaa myös. Nuorena minä virkkasin paljon vaatteita itselleni ja lapsilleni. Sain aiemmin virkattua jo takakappaleen ja molemmat etukappaleet valmiiksi, joten eilen aloitin jo toista hihaa. Kyllä se siitä vielä valmiiksi tulee ja toivottavasti mahtuu myös päälleni, kun olen kuitenkin saanut painoakin pois jo hyvän matkaa.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani, ystäväni, oikein mukavaa lauantain jatkoa ja nauttikaa pienistäkin ilon murusista!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
TEKONSA VOI HARKITA, SANANSA VOI VALITA, TUNTEET KULKEVAT OMIA TEITÄÄN
Tänään on keskiviikko ja 16. päivä maaliskuuta. Yöllä on ollut pakkasta -16 astetta, mutta aurinko armas porottaa jo nyt aamulla pilvettömältä, siniseltä taivaalta. Onnen tunteet voi vain tuntea, kun tietää, mitä odottaa: KEVÄTTÄ! Ja toki sitten vielä ihanaa kesää, kesää rakkaitteni kanssa ja rauhallisella maaseudulla. On todellakin ihanaa viettää kesä pitkästä aikaa järven rannalla, kuunnella kalojen molskintaa, kalalokkien kirkuntaa, lintujen konserttia ja jopa heinäsirkkojen siritystä. Aaaah, mikä kesä! Ja entäs, kun pääsen lehmien lähelle ja saan taputella ja rapsutella heitä. Saan katsoa heidän kauniita silmiä ja antaa nuolla kättäni karhealla kielellään ja ennenkaikkea minä saan valokuvata HEITÄ. Miten ihanaa elämä voikaan olla!
Mutta nyt haaveet haaveina ja nyt elämme totista totta näiden mustelmien kanssa vielä jonkin aikaa. Onhan nämä vanhan jäsenet kipiät vielä pitkän aikaa, mutta eihän se mitään haittaa, kun on muuten niin mukavaa. Ja meidän suurin ilopillerimme on tottakai: SIRU!
Tämän videopätkän kuvasin 14. päivä, kun annoin hänelle maukkaan makupalan. Aiemmin hän aina piilotti sen makupalan, mutta nyt hän on jo iso tyttö ja hän syö sen. Pianhan tämä meidän pikkuinen ilopillerimme on jo 5 kuukautta. Niin se aika vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja se, mikä on mennyttä, niin sitä ei enää takaisin saa. Mutta aina on jokaisessa päivässä niitä pieniä ilon ja onnen murusia varmasti jokaisella, jos oikein miettii. Ja vaikka meillä on pakkasta ja tuulta ja viimaa, niin saamme olla onnellisia, että ei ole luonnonmullistuksia, maanjäristyksiä ja tulvia. Me olemme täällä pohjoisessa kuin Herran Kukkarossa turvassa. Rukoilen kaikkien ihmisten puolesta täällä maan päällä, että jokainen saisi elää rauhassa ilman mitään suuria muutoksia, mutta kun me ihmiset emme voi näille luonnonilmiöille mitään. Kaikkihan ne on vaan vastaanotettava ja aloitettava taas elämä alusta, vaikka se varmasti tuntuukin vaikealta, kun on menettänyt omaisiaan. Mutta elämä jatkuu...ja jatkuu. Ja olkaamme onnellisia, että maapallolla on elämää. Nauttikaamme kevään tulosta, hiirenkorvien puhkeamisesta, muuttolintujen saapumisesta tänne kaukaiseen Suomeen!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystäväni, lukijani, satunnaiset kulkijani, oikein leppoisaa ja aurinkoista päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Mutta nyt haaveet haaveina ja nyt elämme totista totta näiden mustelmien kanssa vielä jonkin aikaa. Onhan nämä vanhan jäsenet kipiät vielä pitkän aikaa, mutta eihän se mitään haittaa, kun on muuten niin mukavaa. Ja meidän suurin ilopillerimme on tottakai: SIRU!
Tämän videopätkän kuvasin 14. päivä, kun annoin hänelle maukkaan makupalan. Aiemmin hän aina piilotti sen makupalan, mutta nyt hän on jo iso tyttö ja hän syö sen. Pianhan tämä meidän pikkuinen ilopillerimme on jo 5 kuukautta. Niin se aika vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja se, mikä on mennyttä, niin sitä ei enää takaisin saa. Mutta aina on jokaisessa päivässä niitä pieniä ilon ja onnen murusia varmasti jokaisella, jos oikein miettii. Ja vaikka meillä on pakkasta ja tuulta ja viimaa, niin saamme olla onnellisia, että ei ole luonnonmullistuksia, maanjäristyksiä ja tulvia. Me olemme täällä pohjoisessa kuin Herran Kukkarossa turvassa. Rukoilen kaikkien ihmisten puolesta täällä maan päällä, että jokainen saisi elää rauhassa ilman mitään suuria muutoksia, mutta kun me ihmiset emme voi näille luonnonilmiöille mitään. Kaikkihan ne on vaan vastaanotettava ja aloitettava taas elämä alusta, vaikka se varmasti tuntuukin vaikealta, kun on menettänyt omaisiaan. Mutta elämä jatkuu...ja jatkuu. Ja olkaamme onnellisia, että maapallolla on elämää. Nauttikaamme kevään tulosta, hiirenkorvien puhkeamisesta, muuttolintujen saapumisesta tänne kaukaiseen Suomeen!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystäväni, lukijani, satunnaiset kulkijani, oikein leppoisaa ja aurinkoista päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
PYÖRTYMISIÄ, KAATUMISIA JA KÄSITÖITÄ
Tänään on keskiviikko ja 9. päivä maaliskuuta. Asteita on vain -3 ja aurinko paistaa siniseltä, pilvettömältä taivaalta. Talitintit lentelevät jo puiden oksilla ja visertävät iloisesti ilmoittaen meille kevään tuloa.
Minulle on tapahtunut paljon viikon aikana, joten olen niistä jo kertoillut muissa blogeissani. Siispä en täällä enää niistä kertoile.
Mutta ennen pyörtymistäni ja kaatumistani sain onneksi valmiiksi kolmet sukat tyttärelleni. Nyt olen kuitenkin onnellisesti jo kotona ja hissutellen kuljen eteenpäin, en enää juokse, kun tuntuu, että pyörryn.
Tässäpä siis käsityö antia ennen kaatumistani.
Toivotan teille kaikille, rakkaat lukijani ja ystäväni, oikein mukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Sain siis silmäni mustaksi, mutta onneksi ei pahemmin sattunut, siis vain mustelmia.
Minulle on tapahtunut paljon viikon aikana, joten olen niistä jo kertoillut muissa blogeissani. Siispä en täällä enää niistä kertoile.
Mutta ennen pyörtymistäni ja kaatumistani sain onneksi valmiiksi kolmet sukat tyttärelleni. Nyt olen kuitenkin onnellisesti jo kotona ja hissutellen kuljen eteenpäin, en enää juokse, kun tuntuu, että pyörryn.
Toivotan teille kaikille, rakkaat lukijani ja ystäväni, oikein mukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)