Eilen olikin aikamoinen päivä tämän koneeni kanssa, kun tuntui, että ei koko päivänä päästy nettiin. Jonkin aikaa pääsi, mutta blogeihin ei päässyt kunnolla. Kyllä harmitti! Vielä viikon ajan, kun jaksaisimme taistella tämän netin kanssa, jotta meneekö se nettiin vaiko eikö mene. Sitten se toivottavasti helpottaa!
Kuten huomaatte myös blogin nimestä, niin minun piti se vaihtaa. Ensin tuntui, että en osaa, mutta sitten vaan räpelsin jotain ja sitten se blogi häipyi kokonaan. Siitä otsikon nimikin, kun pelästyin kovin, että nyt olen menettänyt rakkaan blogini. Nämä blogini ovat minulle yhtä rakkaita kuin lapset tai ainakin yhtä tärkeitä. Mitään blogejani en halua poistaa tai vahingoittaa millään lailla. Onneksi tämä blogini sitten myöhemmin kuitenkin löytyi jostain. Enkä halua tätä enää menettää! Mutta toki tämäkin blogini nimi on aivan hyvä ja tarkoittaa toki tätä meidän uutta kotiamme uuden perheenjäsenemme Sirun kanssa.
Eilen sain kaivettua laatikoistani viime kesänä aloittamani sinisen villatakin, jonka teen virkkaamalla pitkästä aikaa. Kyllä virkkaaminen on ihanaa myös. Nuorena minä virkkasin paljon vaatteita itselleni ja lapsilleni. Sain aiemmin virkattua jo takakappaleen ja molemmat etukappaleet valmiiksi, joten eilen aloitin jo toista hihaa. Kyllä se siitä vielä valmiiksi tulee ja toivottavasti mahtuu myös päälleni, kun olen kuitenkin saanut painoakin pois jo hyvän matkaa.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani, ystäväni, oikein mukavaa lauantain jatkoa ja nauttikaa pienistäkin ilon murusista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tulen iloiseksi kommentistasi, kiitos!