PALJON ONNEA VAAN, PALJON ONNEA VAAN...

Tänään on sunnuntai ja 20. päivä helmikuuta. Ulkona on paukkupakkanen -28, mutta aurinko armas paistaa ja jo jonkin verran lämmittääkin ilmaa, joten toivossa on hyvä elää ja ainahan se kevät ja kesäkin on tullut tänne Pohjolaan.


Tänään on myös todellakin suuri päivä, sillä minusta tuli onnellinen mummi 16 vuotta sitten. Sitä onnea en osaa sanoin kuvata, mutta jokainen, joka on jo mummi, niin tietää hyvin sen suuren tunteen, kun saa pitää lapsenlasta sylissään. Olisin halunnut huutaa koko maailmalle, että minusta on tullut mummi, mutta oli pakko vaan hillitä itseni. Olen saanut hoidella ja hoivailla häntä ja olen pitänyt sylissäni ja nukuttanut lauluillani hänet uneen. Nyt hän on jo nuori 16 vuotias ja hyvin lahjakas. Hän laittoi meidän uuden kirjahyllymme hyllyt järjestykseen ja järjesti erittäin hyvin kaikki esineet paikoilleen. Kiitos sinulle, lapsenlapseni, olet rakas minulle!


Tässä on ihana katsella tuohon koivumetsikköön ja ajatella, että juoksee siellä aina puun takaa jo toisen puun taakse. No, pianhan me sitten näemme nämä metsiköt, mitä ne maassaan pitää.  Siellä on myös hyvä Sirun juoksennella vapaanakin, sillä Siru ei pure eikä syö ketään. Hän tulee huomenna jo 4 kuukautta ja osaa tosi hyvin hakea jo palloa ja tuoda mummille. Jonkin aikaa leikimme pallon kanssa ja sitten hän vaan nukahtaa.


Mutta puolen päivän jälkeen saapuvat vieraamme ja itse synttärisankari mummin ja papan halaukseen. Kyllä elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! Ja en päivääkään vaihtaisi pois! Minulla on vaan niin hyvä olla! Olen saanut hyvän elämän, joten kiitos siitä rakkailleni!


Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa sunnuntain jatkoa ja pitäkää itsenne lämpiminä!

                   Ja kuten näette, niin rakastan enkeleitä...