Nyt minulla on hiljainen hetki, kun kultamme nukkuu hyvän syönnin päälle. Pappa laittaa kyökissä ruokaa ja on edelleenkin hyvin flunssainen. Mutta pakkohan se on kaupassa käydä, vaikka kuumettakin on. No, hän jaksaa tai ainakin itse näin sanoo. Mutta yhdessähän me täällä Humisevassa Harjussa köpöttelemme ja hoidamme palleroamme ja toisiamme.
Minä kävin eilen lymfahieronnassa ja menen taas perjantaina ja maanantaina. Ja ensi viikon keskiviikkona minulla onkin taas pitkästä aikaa kokovartalohieronta ja sitä odotan kovasti. Lymfahieronta tekee varmasti hyvää minun turvonneille jaloilleni ja kun siellä käy kahdesti viikossa, niin johan tulostakin pitäisi näkyä. Ja sieltä saan myös neuvoja tukisukkiin.
Tänään minulle tuli kutsu kirurgian poliklinikalle. Hämmästyin ja ihmettelin ja pyörittelin ilmoitusta. En itse tiennyt tällaisesta mitään. No, tuumasta toimeen, me soitimme poliklinikalle ja sieltä selvisi, että joku lääkäri oli viime marraskussa laittanut lähetteen sinne tämän 7 vuotta vanhan haavan vuotamisen takia ja nyt tuli sitten aika helmikuulle. Että jopas nyt jotakin! Hidastako vai mitä tämä oikein on! No, onhan tämä haava vuotanut jo monet kerrat marraskuunkin jälkeen, mutta anahan se vuoto sitten kuitnekin loppuukin. Ja kirurgillehan minä en enää mene ja tämä päätös pitää! Nyt taas haava ei vuoda, joten kaikki hyvin, paitsi että VTI-hyökkäys alkoi jälleen, mutta johan se oli aikakin, kun on jo kulunut hieman yli kuukausi, kun viimeksi oli kyseinen hyökkäys. Tämä hyökkäys on vaan niin salakavala, että ei aina edes tiedä, että ottaako antibioottikuurin vaiko ei. Mutta nyt oli pakko jo alkaa ottamaan antibioottikuurini.
Huomenna siis viemme Sirun jo ulos, vaan ei vielä lenkille. Mutta hän pääsee hieman nuuskimaan ulkoilmaa ja lunta. Ja jos hän tapaisi vaikka kavereitakin siellä, niin sekin olisi jo hyvä asia.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja odotellaan kevättä iloisin mielin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tulen iloiseksi kommentistasi, kiitos!