Tämä vuosi on ainakin ollut surua täynnä, vaikka on toki iloakin ollut aika paljonkin, kun oikein syventyy ajattelemaan. Mutta tämän vuoden tapahtumista sitten vielä enemmän myöhemmin.
Nyt on joulupäivä jo laskeutunut iltaan ja tässä me kaksistaan vietämme jo 11. joulua yhdessä. Kylläpä ne vuodet kuluvat nopeaan ja kaikki on ollut aivan rakkaudentäyteisiä vuosia. Kiitän Taivaan Isää, että Hän on johdattanut rakkaani luokseni juuri oikeaan aikaan. Nyt me köpötellään tässä vaan kaksistaan ja tuetaan toinen toisiamme.
Tänään katselin lankojani ja kyllähän siellä löytyy lankoja lähes joka lähtöön, kun vaan käteni voisivat kutoa ja virkata nopiammin tai yhtä aikaa monta työtä. No, eihän sellainen ole edes mahdollista. Mutta teen käsitöitä silloin, kun nivelrikkoni antaa myöten ja kun ei anna, niin teen jotain muuta.
Tällä hetkellä minun pitää saada uusi baskerini valmiiksi maanantaiksi ja apuva, miten voin saada sen valmiiksi, jos tässä vaan kulutan aikaani lörisemässä. Ja silmäni luppaavat myös kiinni erittäin hyvän aterian jälkeen. Mikäpä sen mukavampaa olisikaan, kun köllähtää tuonne omaan sänkyyn ja sulkea silmät ja nukahtaa onnellisiin uniin. Mutta ei, se vaan ei nyt käy niin! Nyt on vaan repäistävä silmät auki ja sinniteltävä tässä ja sitten siirryn tuohon omaan tuoliini kutomaan baskeriani, jotta saisin sen vielä valmiiksikin.
Mutta ennenkuin lopetan lörinäni, niin laitan tähän joitakin valokuvia, joita hiljattain nappasin ja mistäs muusta kuin langoistani.
Ja nyt toivotan teille kaikille oikein leppoisaa joulupäivän illan jatkoa ja nauttikaa yhdessäolostanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tulen iloiseksi kommentistasi, kiitos!