Me keinumme elämän aalloilla
ja etsimme valkamaamme,
mut emme tiedä me poloiset
sen koska kohdata saamme.
Ja verran vyörtehet pauhaavat
ja lainehet lyövät laivaa
ja alle aaltojen kohtalo
salahautoja, kuiluja kaivaa.
Mut nousta noista ja uskaltaa
yhä uhmata kohtaloansa,
on miehen määrä ja miehen työ,
hänen onnensa, ainoansa.
Ei taipua, vaikk´olis valkeana
joka puolella merten tyrskyt,
jyly pilvien sois salamoinensa,
yli purren löisi jo hyrskyt.
Ja tyyninä hetkinä huoahtaa,
vaan myrskyhyn valmis olla.
On sankari vaan se, mi taistellen
lyö leikkiä kohtalolla.
Kirjoittanut Kössi Kaatra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tulen iloiseksi kommentistasi, kiitos!